Facebookista ajatuksia..

Olen tässä pohdiskellut jo pidempään ,  että  poistaisin profiilini facebookista. Ainoa asia ,  mikä minua siellä pitää , on ystävien kuulumiset. Minusta on ihana lukea juttuja, mitä ystävät kirjoittavat. Näin voin edes hitusen olla mukana heidän elämässään.

 

Toki tykkään myös seurata tapahtumia niissä ryhmissä ,  joihin olen liittynyt. Kiva katsella toisten tekemiä käsitöitä ja saada niistä itsekin inspiraatiota omiin projekteihin. Paljon kaunista ja hyvää sieltä löytyy. Mutta olen myös huomannut , että joka ryhmään mahtuu myös niitä ,  joiden mielestä maailmassa ei ole mitään hyvää.  Tappelua ja ryhmistä poistamisia saa seurata ihan päivittäin. Tätäkö minä haluan?

 

Tämä negatiivinen ajattelu ei ikävä kyllä rajoitu vain ryhmiin. Paljonhan on ollut esillä esimerkiksi keskustelut ärsyttävimmistä tilapäivityksistä. Toista ahdistaa , kun joku postaa vauvakuvia ,  toinen ärsyyntyy ,  kun joku on hyvällä tuulella , yksi suuttuu kaverin menestymisestä kertovasta postauksesta jne. Olen itse saanut palautetta liian positiivista postauksista ,  tai puolisoa kehuvasta postauksesta tai jos olen ollut liian ahkera ja kerron siitä sivullani.

 

Minulle oma face sivuni on toiminut kuin päiväkirjana. Kiva on kirjoittaa päivän tapahtumia ja nyt myös jälkikäteen niitä lukea. Ehkäpä siirrän päiväkirjani tänne blogiin ja hiljalleen suljen facebookista profiilini. Ehkäpä ne oikeat ystävät ,  jotka haluavat kuulla kuulimisiani ja olla osana elämääni ,  löytävät minut sekä blogista että tulevat ihan nenätysten kahvikupin äärelle tapaamaan.

Vastaa

− 1 = 4